http://ruusanoffi.suntuubi.com/ fi http://ruusanoffi.suntuubi.com/?cat=6&id=25&lang=fi Jaahas, kovin vähän sitä on näköjään viime paivitystä kirjoitellessaan arvannut mitä tulee tapahtumaan. Tuo Ruusan valeraskaus ei sitten pelkkää valeraskautta ollutkaan vaan neiti sairastui juhannuksen jälkeisellä viikolla märkäkohtuun. Olimme torstaina päivän kaupungilla ja perjantaina oli tarkoitus lähteä Haaparantaan käymään koska olin lomalla. Torstaina kotiin tullessamme koira oli tosi outo, suorastaan hysteerinen. Se oli kaivanut eteisestä kaikki matot isoksi kasaksi ja oli muutenkin tosi outo, läähätti ja kantoi leluja. Jonkin aikaa sitä katselin ja ihmettelin, että kyllä nyt on tosiaan melkoinen pehmolelujen synnytys käynnissä, kunnes satuin sitten huomaamaan että koiran peräpäästä vuoti vähän vihreää limaa. Äkkiä soitto päivystävälle ja heti ultrattavaksi. Märkäkohtuhan se diagnoosi oli ja leikkaus seuraavana päivänä. Onneksi kaikki sujui hyvin ja saatiin koira kuntoon vaikka lopulliseen toipumiseen menikin varmaan pari viikkoa. Kesän näyttelytkin oli sitten siinä. Sitten vielä anaalirauhastulehdus iski viime viikolla ja sitä parannellaan nyt antibiooteilla. Tää on nyt taas näköjään tätä... Onneksi koira on nyt varsin hyvävointisen oloinen ja touhukas :) Nöffitokossa ollaan nyt käyty pari kertaa. Eka kerta oli aivan kauhea, koira käyttäytyi niin kuin sille ei olisi ikinä opetettu mitään mutta tällä viikolla meni jo paremmin. Jännityksellä odotan seuraavaa kertaa :D http://ruusanoffi.suntuubi.com/?cat=6&id=24&lang=fi Onpas viime päivityksestä tosiaan vierähtänyt aikaa! Ruusakin ehti tässä täyttää 4 vuotta :) Virallisen synttäripäivän vietimme Suomussalmella näyttelyssä ja kotimatkalla piipahdimme mökillä, missä Ruusa jo ehti heittää talviturkkinsa varsin hyisessä vedessä. Kotona juhlittiin sitten eilen Ruusan nakkikakun ja lahjan merkeissä. Lahjaksi Rumpe sai uuden pallon lenkillä kannettavaksi :) Muuten on elämä on ollut aika tasaista arkea. Aloitin työt toukokuun alussa ja täytyy sanoa että Ruusa on sopeutunut ihmeen hienosti uuteen päivärutiiniin. Haukotellen kiipeää viimein ikkunaan katsomaan kun tulemme kotiin :D Näyttelykausikin aloitettiin muutama viikko sitten Oulaisissa ja sitä ennen vesipelastuskoirien mätsärissä. Suurta menestystä ei edelleenkään ole tullut, mutta selvästi Ruusa alkaa jo tottua näyttelymeininkiin ja viikonloppuna nähtiin jopa sellainen ihme että se nukkui autossa kun ajeltiin kotiinpäin :O Tähän asti sen on pitänyt sinnitellä hereillä ihan koko reissun ajan vaikka ei millään jaksaisikaan... Ruusan jalkakin on ollut nyt varsin hyvänä ja koira muutenkin kunnossa, mutta valeraskaus kyllä laiskottaa nyt _niin_ meidän neitiä, että lenkille lähtö on hyvin vaikeaa, isännän kanssa varsinkin lähes mahdotonta. No, kohta se on varmaan taas oma innokkaasti lenkkeilevä itsensä. http://ruusanoffi.suntuubi.com/?cat=6&id=23&lang=fi Viimeinkin talvi sitten saapui juuri ennen kevään tuloa ja jo jonkin aikaa on ollut aivan ihanat ilmat lenkkeilyyn. Aika reippaasti ollaankin Ruusan kanssa nyt ulkoiltu, ja viimein alkaa koira olla taas normaalikunnossa. Tuntuu että meiltä kummaltakin pääsi kunto jo ihan rapisemaan kun aivan surkeiden kelien takia ei päästy juurikaan lenkkeilemään. Mani-nöffikin kävi Ruusalla kylässä tässä pari viikkoa sitten, ja kaikkien yllätykseksi Ruusa suhtautui varsin sopuisasti siihen että Mani lähti meidän kanssa lenkille "Ruusan maille", kuten Ruusa varsin vaatimattomasti tuntuu ajattelevan... Vähän piti Manille antaa lumipöllytystä metsässä että varmasti kävi selväksi kenen reviirillä tässä ollaan, ja tullessa esittää kaikki ääliöimmät temput tiellä kyljellään makaamisesta lähtien. Ruusa the Drama Queen. Eilen käytiin vaihteeksi vähän maalikylillä. Ensin mentiin aiheuttamaan kaaosta mun työpaikalle, missä Ruusa töhötti menemään sisälle niinku joku hirvi ja siinä oli asetelmat vaarassa... Miten se voi olla niin nopealiikkeinen?! Työkaveri vaan meinasi, että hyvä on kun koirassa on virtaa ja aika vilkkaalta näyttää :D Siitä lähdettiin sitten tallustamaan mummulaan kylään, matkaa tuli varmaan viitisen kilometriä ja tunteroinen meillä siihen kauheassa lumipyryssä meni. Ruusa oli varsin hyväkäytöksinen, vaikka näki kyllä että sitä jännitti kun seisottiin risteyksessä ja isoja autoja oli joka puolella. Vähän ennen mummulaa se tajus mihin ollaan menossa ja hirveä innostus alkoi, häntä vispasi jo portilla :D Siellä vielä kahviteltiin ja sitten lähdettiin kotiin. Ihan kiva reissu, pitäisi useamminkin lähteä sen kanssa vähän kaupunkia katselemaan. Tänään illalla sattui mulle pieni mutta varsin hämärä onnettomuus. Olin hakemassa Ruusan ruokaa komerosta isosta tynnyristä. Ehdin jo ottaa ruokaa sieltä tynnyristä pienempään astiaan ja se astia toisessa kädessäni yritin painaa tynnyrin kantta kyynärpäällä kiinni. No, kansi ei ollutkaan kunnolla paikallaan vaan painui sisään tynnyriin kun nojasin siihen koko painollani. Kaaduin siis tynnyriin, alavatsa osui tynnyrin reunaan, samoin toinen kyynärpää, ja kädessä ollut ruoka lensi kaarella ympäri komeroa. Ilmat lähti oikein kunnolla pihalle ja olin ihan ottaa lukua. Käsi on kipeä, varmaan venähti tuolta olkapäästä. Ja Ruusa tietysti tunki hotkimaan niitä maahan lentäneitä nappuloita... Että kaikkea sitä voi sattua! "Kaaduin perjantai-iltana komerossa olleeseen koirantuokatynnyriin ja loukkasin käteni. Mitään en ollut ottanut." Tosi uskottavaa :D http://ruusanoffi.suntuubi.com/?cat=6&id=22&lang=fi Kylläpäs on näköjään ehtinyt kulua aikaa viime päivityksestä! Ehkäpä asia johtuu vain siitä, ettei juurikaan ole tapahtunut mitään erikoista. Oulun näyttely meni ihan jees ja taas käytiin sininen nauha pokkaamassa, mutta kaikkien yllätykseksi koira saatiin kuitenkin kehään hurjasta tilanahtaudesta huolimatta. Dieetti on toiminut hyvin ja Rupe alkaa olla melko hoikassa kunnossa omasta ruuanhankinnastaan huolimatta ;) Viimeksi lauantaina hotkaisi pöydästä jauhelihakastiketta kun ei kukaan ehtinyt väliin. No, ei se mitään kun sen tietää :P Lisäksi en uskalla enää pitää leivänpaahdinta seinässä kun Ruusa käy nuolemassa siitä päältä leivänmuruja ja on varmaan vain ajan kysymys, milloin se työntää kielensä sinne paahtimien vastuksiin. Voi hohhoijaa. Sunnuntaina oltiin Oulun nöffien pikkujouluissa ja Ruusakin pääsi pitkästä aikaa mukaan, rajoituksin tosin eli remmikoirana. Eihän se tahdo Ruusalta oikein onnistua, vaan varsinkin ihanan Kapu-pojan kanssa piti yrittää painia remmissäkin ja illalla olikin sitten taas koipi kipeä :( Ei se linkannut mutta näin että se sitä kyllä varoi, ja nyt on pari päivää syönyt Rimadyliä. Meno oli normaalia kyllä jo eilen joten ei se hirveä vamma ilmeisesti ole, ikävä vain :( Itseä vaivaa pahimman sortin joululaiskuus mutta kyllä kai tässä pitää pikkuhiljaa reipastua... Vino pino koirakirjojakin olisi luettavaksi, jospa ne joulun aikoihin saisi luettua. Oikein hyvää joulua kaikille! http://ruusanoffi.suntuubi.com/?cat=6&id=21&lang=fi Miten tämä aika voi mennä näin äkkiä! Nyt on jo lokakuu ja Oulun näyttelyyn on enää muutama päivä aikaa. Edessä olisi siis Ruusan toinen virallinen näyttely, hirvittää kyllä kun paikka on varmasti ahdas ja me kumpikaan ei vielä olla mitään kovahermoisia kisakävijöitä... No, jospa siitä selvitään ja sitten onkin edessä pitempi näyttelypaussi, sisänäyttelyitä me kun tuskin tullaan kiertämään. Erkkari siis meni kuin meni, aika raskas reissuhan se oli, mutta oma tavoite saavutettiin eli kehässä pysyttiin vaadittu aika fyysisesti vahingoittamatta ketään! Ei olisi uskonut siksi koiraksi, joka viime vuoden karvapäivän leikkimielisessä mätsärissä sai paniikkikohtauksen kun tuomari lähestyi eikä osannut yhtään mitään näyttelyjuttuja. Ollaanhan me menty kovasti eteenpäin, varsinkin kun ottaa huomioon että me ruvettiin tosissaan treenaamaan sitä erkkaria varten vasta kolme viikkoa ennen sitä. No, ehkä ensi vuoden erkkariin on sitten jo enemmän kokemusta meillä kummallakin. Muuten koira on oma energinen itsensä... karkasi taas kompostille ja sieltä hotki kaikkea niin paljon kuin suinkin ehti. Lenkillä vauhtia piisaa vähän liiankin kanssa ja kotona touhuilee jos jonkinnäköistä pientä hommaa. Lainasin kirjastosta Victoria Stilwellin kirjan "Koirani vai minä"  ja aloitin sitä jo lukemaankin. Täytyy tunnustaa, että suhtauduin siihen varsin epäilevästi kun kyseessä on tällainen "töllöjuttu" (vaikkakin katsoin tietty kaikki jaksot...) mutta vaikutti ihan fiksulta ja hyödylliseltä kirjalta. Sen myötä innostuin myös etsimään Stilwellin nettisivut ja lisäsinkin ne jo linkkeihin.