Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
A
Autot ja autoilu, ehdottomasti! Nöffimäiseen tapaan Ruusalla on suorastaan pakkomielle autoista ja lähinnä autoilusta. En osaa sanoa, onko pelkästään jo  autossa istuminen koirasta jotenkin käsittämättömän palkitsevaa, vaiko se, että autolla mennään kivoihin paikkoihin, mutta jotain aivan uskomattoman ihanaa niihin liittyy. Jo pelkästään avoinna oleva auton ovi vetää Ruusaa magneetin lailla puoleensa, ihan sama kenen auto on, mutta kyytiin on päästävä. Ruusa onkin ängennyt itsensä sekä pihaamme ajaneen pahaa-aavistamattoman postinkantajan autoon että autoaan pysäköimässä olleen naapurin sedän autoon, kun olimme kävelemässä auton ohi ja setä sattui juuri aukaisemaan oven. Naapuri vaan ihmetteli että noinko se tosiaan tulee kaikkien kyytiin :D Myös pysäköidyt autot käyvät: kerran ihmettelimme, että mihin juuri sisälle tulossa ollut koira häipyi ulko-oven luota. Isäntä lähti etsiskelemään ja löysi etupihalta autoon puoleksi avoimesta etuikkunasta kömpimässä olleen nöffin! Etutassut ja pää olivat jo olleet auton sisällä.

Mitään suurta ja hienoa nöffinkuljetusautoa meillä ei ole, ja ihan viime aikoihin saakka autona oli kolmiovinen uudenkarhea Volvo vuosimallia -73. Voitte varmaan kuvitella autossa olleen varsin tiiviin tunnelman kun sinne änkeytyi koko perheemme: mies, lapsi turvaistuimeen etupenkille ja 65 kiloa karvaista, kuolaista ja parhaimmillaan myös varsin hiekkaista nöffiä turvavöihin takapenkille kera allekirjoittaneen. Varsinkin kesän ihanina lämpiminä päivinä oli ihanaa matkustaa koko perheen voimin, kun rikki mennyt tuuletin puhalsi vain lämmintä ilmaa.

B
Ruusaa hiukkasen vanhempi bullmastiffipoika Pertti taisi valloittaa heti pikku-Ruusan sydämen ensimmäisellä pentukurssikerralla :) Myös bernit ovat Ruusalle tuttu rotu Aya- ja Rita-ystävien ja treeniseuran kautta.

E
Emäntä. Se, joka epätoivoisesti yrittää Ruusaa kouluttaa ja keksiä jos jonkinmoista aivojumppaa. Vie lenkeille, rapsuttaa ja paapoo. Siivoaa tuhojen jälkiä kovasti huokaillen ja välillä julkeaa komentaakin.  Rakastaa kuitenkin tuota karvaista kuolaturpaa maailman eniten <3

Eläinlääkäri. Eläinlääkäriaseman pentukerho teki Ruusaan lähtemättömän vaikutuksen ja se rakastaa eläinlääkärillä käyntiä. Edelleen joka kerta vuoroa odoteltaessa se tuntuu olevan varma pentukerhoon tulosta...  Myös aseman eläinlääkärit tuntuvat rakastavan Ruusaa, kun kehuvat sitä aina niin kiltiksi ja rauhalliseksi, mikä huvittaa Ruusan omistajia suuresti.

F
Fleksi on kaikkien kunnon koiranomistajien kauhuksi Ruusalla päivittäisessä käytössä.

G
Grillaus on ehkä yllättäenkin Ruusasta tosi kivaa ;) Siihenkin liittyy Ruusan kanssa oltaessa vauhtia ja vaarallisia tilanteita: viime juhannuksena Ruusan isäntä grillasi pihalla makkaraa. Jossain vaiheessa hän päätti ottaa Ruusan mukaan ja päästi koiran irti. Makkaravainun saanut Ruusa juoksi suoraan grillin luo tuulenpuuskan nostattamista tulenlieskoista välittämättä ja käräytti karvojaan otsalta ja päälaelta, ihme kyllä ei kuitenkaan hotkinut makkaroita suoraan avotulesta. Että se siitä "eläimet varovat tulta"-teoriasta...

H
Huumorintaju on välttämätöntä omistaessasi nöffin.

Huomiota Ruusa rakastaa yli kaiken.

I
Isäntä ruokkii, käyttää lenkillä ja touhuaa Ruusan kanssa ulkona erilaisissa pihatöissä. Väittää suhdettaan Ruusan kanssa viha-rakkaus -suhteeksi, mutta kyllä se taitaa rakkaus-rakkaus -suhde kuitenkin olla ;)

J
Jääräpäinen kuvannee Ruusaa varsin hyvin.

K
Komposti on Ruusan suurimpia intohimoja. Puoli vuotta kompostissa muhineita ruoka-aineita ei voita mikään ja Ruusa onkin sekä karannut kaivamaan kompostista tavaraa että nuollut kompostin tyhjennykseen käytettyä talikkoa. Myös pupujen vessalaatikon pissaiset purut kompostiin vietynä maistuvat.

L
Lulu. Ruusan idoli. kts Ruusa FAQ

Lenkkeily kts harrastukset

M
Ruusalla on mustikkakieli, eli mustia isoja pigmenttiläiskiä kielessään. Pienenä pentuja niitä ei ollut ollenkaan, mutta iän myötä suurin osa kielestä alkaa olla läiskien peitossa myös kielen alta. Yhden teorian mukaan mustikkakieliset koirat olisivat kaikkein kilteimpiä, mutta saamani mykistävän vahvan todistusaineiston mukaan asia on kyllä ihan päinvastoin. Kutsuttakoon pilkkuja siis onnenpilkuiksi :)
Nöffipalstan keskustelun aiheesta löydät täältä.

N
Noutaminen on Ruusan mielestä nössöjen hommaa. Jos kerran emäntä jotain heittää, niin voi sen itse myös hakea. Kovasti on emäntä tätä yrittänyt Ruusan kanssa opetella, mutta kun ei niin ei. Nyt ollaan vaihteeksi tuumaustauolla.

O
Ojat ovat Ruusan mielestä mahtavia. Suurten ja jyrkkien ojien yli voi sekä omistajien että polvilääkärin suureksi kauhuksi hyppiä, joskus tosin saattaa vauhti loppua kesken ja kuusikymmentä kiloa nöffiä laskeutuu ilmat pihalle jysähtäen rinteeseen. Ojissa voi kahlata jos niissä on vähänkään vettä tai mutaa, ja usein tien varrelta saattaa löytää jotain hyvää syötävää kuten vanhan viilipurkin tai erilaisia roskia. Ojissa olevat tierumpujen päät täytyy tarkastaa joka kerta työntämällä pää putkeen. Ikinä ei niistä ole mitään löytynyt, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä mahtavaa siellä on.

P
Perslaukka (ei tieteellinen termi!) on Ruusan varsin vauhdikas huvittelumuoto. Korvat taaksepäin käännettyinä, kieli poskella ja takapuoli ja häntä maata viistäen laukataan muutama kierros ympyrää esimerkiksi talon ympäri hullun kiilto silmissä. Esiintyy usein erityisesti uintireissun jälkeen.

R
Riemuidiootti on Ruusaa varsin osuvasti kuvaava nimi.

 Rakas :)

S
Sukat ovat myös olleet Ruusan erityisen suuren kiinnostuksen kohteena pennusta asti.  Edelleenkin se rakastaa niiden varastelua ja huvittelee loikkimalla ympäri taloa mahtava saalis suussaan,  mutta pentuna parasta oli liikkuva saalis eli jalassa olevien sukkien repiminen. Se oli aivan käsittämättömän raivostuttavaa ja kivuliasta, mutta ei kyllä kumpikaan meistä pystynyt katsomaan koiraa nauramatta, kun se sohvalla maanneen isännän jalasta onnistui sukan irrottamaan ja loikki samalla tavalla sukka suussaan kuin Klonkku Tuomiovuoren uumenissa sormuksen saatuaan! Koira hyppi ja heitteli sukkaa ja välillä suunnilleen heitti voltteja. Että joku voi riemuita pienistä asioista :)

T
Talvi on ehdottomasti Ruusan suosikkivuodenaika: on lunta ja pakkasta ja jäniksenpapanoita.
U
Uinnista tuli Ruusan suosikkilaji, kun se viimein yli kaksivuotiaana suostui kunnolla uimaan.

V
Varastelu on Ruusan vakiokeino hakea huomiota. Yleensä se ei edes tee niillä tavaroilla mitään, poikkeuksena tosin on muoviesineet, joita on hirveän hauska pureskella ihan uuden muotoisiksi. Ruuan varastelu onkin asia erikseen...

Y
Ystäviään Ruusa rakastaa koko sydämestään.

Ä
Änkeämistä Ruusa myös harrastaa. Se ilmeisesti kuvittelee edelleen olevansa pieni syliinmahtuva nöffinpentu ja tunkee kaikkiin ahtaisiinkin paikkoihin yhtään ajattelematta, mahtuuko se sinne oikeasti tai pääseekö se mitenkään pois. Emännän syliin kyllä pieni nöffityttö vieläkin mahtuu :)
Kuvien ja tekstien kopiointi kielletty
©2018 Ruusan sivut - suntuubi.com